Kokonaisuunnitelmani käsittää koko sarjan, viisi kirjaa, kaikki hieman eri tyyleillä. Ensimmäisenä valmistui 2020 Hollannin alkuvuosista kertova kirja "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia". Se perustuu päiväkirjamerkintöihin kuudelta ensimmäiseltä Hollannissa asumisen vuodelta. Se on viihdyttävä paketti, jossa läpällä vähän heitellään stereotypioita eri kansoista nyansseista välittämättä. Ei ole glamouria tämän teoksen kuvaama elämä ulkomailla, sillä tilanne lähtee työttömyydestä kohti pätkätöitä.

Toinen teos, "Niin vahva kuin olen", ilmestyi 2021,  vajaan vuoden ensimmäisen jälkeen. Se on dramaattisesti kriisin myrskyihin pureutuva romaani, joka kertoo avioerosta ja päihteiden väärinkäytöstä, mutta sisältää myös huumoria, kansainvälisiä kohtaamisia, ystävystymisiä ja uusia havaintoja Hollannista.

Kolmantena otin käsittelyyn alkupisteen elämänmatkallani: lapsuuden tunnelmia ja kouluelämää 70-80-luvulta. Kirja ilmestyi toukokuussa  2022 nimellä "Vakosamettia ja karkkisadetta".

Sen jälkeen seuraa aikajanaa loogisesti eteenpäin: nuoruutta ja opiskeluaikoja Islannin-matkoineen sekä Saksaan muutto ja opiskelu Bonnissa. 

Tässä ajatuksia vielä hautumassa olevista osista.

Lintukodosta maailmalle. Maailma avartuu / avautuu -teema. Hikaritytön kiltteydestä ja pikkukaupungin rauhasta lähdetään liikkeelle. Lukioaikana tapahtuu melkoinen kansainvälistyminen, huikea matka, ja lopulta asutaan walesilaisen ja saksalaisten kanssa Frankfurtissa. Loppupiste: ”En tainnut mainita, tämä on viiden hengen poikayhteisö.” Hehe.

Rebel rebel. Itsensä löytämisen matka ja oman voiman nousu. Itken menetettyä ihastusta, kaukorakkautta. Teknomusiikki nousee vapauden kuvaksi, haaveeksi, sitä pitää kuulla, kuten kuulin Saksassa.

Näin maailman valtavan vapauden. Halusin ulos, tajusin omat rajani ja ympäristön odotukset. Taistelin, nuoruuden uho. Kirjoitin runoja ja riehuin, pääni sisällä. Lähdin maailmalle.

Työnimenä mietin myös ”Raisua menoa Takahikiällä” ahahahaha.

Tämä on niin kiva kun tässä on teknoravien kuvaus, läheltä, sisältä, Suomen parhaasta skenestä. 90-luvun psykedelia kutsuu.

Tai mieluiten kirjoittaisin Reykjavík, islantilaisessa muodossa, islannin taidollani elvistellen.

Henkilökohtaista draamaa. Nuoren mielentiloja. Loistavaa nuoruutta, etäsuhdetta, filosofiaa ja tajunnanvirtaa. Elävä kertomus Nordjobb-kesästä Islannissa ja sen skandinaavisesta yhteisöstä. Pelkään pässejä kuutamolla Islannin ylängöllä festivaalien takamaastossa.  Istun rantakivellä neljältä yöllä, tunnen vapauden.

Suomeen palattua ahdistus kasvaa ja kaipaan koko ajan rakkaintani, joka ymmärtää minua parhaiten. Päätän, että on pakko muuttaa paratiisiini Bonniin, koska siellä on poikaystävä ja sosiaalinen elämä.

Haparointia Bonnissa, rehellistä psykoilua, asiaa mielenterveydestä ja kaamosmasennuksesta, ja itseironiaa opiskeluissa. Nämä opiskelijan sekoilut naurattavat ääneen. Nämä tarinat on kerrottava!

Suhde on mitä on ja siitäkin tilitän. Itse kasvan kovasti henkisesti. Ja sitten päätetään muuttaa Hollantiin.

Lue kirjasta sen omalta sivulta "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia".