Syntynyt 1974, kasvanut Hyvinkäällä, opiskellut Helsingissä, muuttanut 1996 Bonniin Saksaan, muuttanut 2001 Vaalsiin Hollantiin, muuttanut 2008 Venrayhin Hollantiin. Magistra Artium eli filosofian maisteri, pääaineena germanistiikka. Naimisissa hollantilaisen miehen kanssa.

En päässyt taidekouluun. Varmaan perinteisenä suorittajana olin asettanut rimani hirvittävän korkealle, eli pyrin tasan kerran Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun linjalle, jonne otettiin 3% hakijoista. Joo onnea vaan. Hakuprosessi tyssäsi alkuunsa. Ja minä kun niin väänsin niitä esittelytöitä.

Tartuin Plan B:hen ja pyrin lukemaan saksaa yliopistolle. Luinhan koulussa pitkää saksaa ja olin siinä hyvä; asiaa auttoi myös lukiossa käyty kielimatka Saksaan eri maalaisten nuorten kanssa. Sinne germanistiikan laitokselle jumituin sitten niin, etten enää hakenutkaan Taideteolliseen uudemman kerran, millekään linjalle. En minä siellä humanistisessa tiedekunnassakaan oikein tiennyt, mitä siellä tavoittelen, koska en pystynyt näkemään itseäni saksan opettajana. Olin luonteeltani mahdollisimman kaukana sellaisesta, joka kykenee seisomaan luokan edessä ja olemaan uskottava johtohahmo. Olin arka introvertti.

Muutin Saksaan, missä voisin yhtä hyvin lukea germanistiikkaa ja missä oli saksalainen poikaystäväni. Maisterin opiskelut hoidin loppuun Bonnissa ja sain mitä ansaitsin: haahuilija saa jonkun työpaikan, joka tulee sattumalta jostain hihasta. Työmarkkinoilla arvoni oli lähinnä siinä, että osasin käyttää tietokonetta ja olin tarkka. Joissain työpaikoissa myös tekstinkäsittely- ja kääntämistaitojani tarvittiin. Käännöstöitä hain, mutta ei onnistanut. Kertyvät toimistokokemukset auttoivat kuitenkin saamaan miellyttävän sisäsiistejä työpaikkoja konttoreista.

En ole uraihminen, ja työpaikan ulkopuolinen elämä ja luovat projektit ovat aina olleet minulle töitä tärkeämpää. Myöhemmät työpaikat ovat toisaalta tuoneet mukanaan huikeita kansainvälisiä yhteisöjä ja olen saanut kuulla kertomuksia monen maalaisilta, ja se on rikastuttanut elämääni.

Taannoin yritin päästä taidekäsityön suuntaan ja opiskelin oppisopimuskoulutuksella kultasepäksi Hollannissa. Sivutienestejä sain korujen korjauksilla muutamina vuosina, mutta ei se ammatiksi kasvanut.

Intohimoni on kuvataide ja kirjoittaminen. Joten jatkan elantoni turvaamista toimistossa ja omistan vapaa-aikani omille hommilleni. Olen onnellinen aina, kun saan editoida tekstejäni.

Koska juttua riittää, keksin muutama vuosi sitten ilmaisukanavan: aloitin Hollanninhippiäinen-blogin, jonne voin vuodattaa kaiken arjestani ja retkistä, joita teen hollantilaisen mieheni kanssa.


Mutta ei tekstin suoltaminen blogiinkaan vielä riitä, vaan olen muokannut omaelämäkerrastani kaunokirjallisia teoksia, ja siihen asiaan päästään nyt, tässä vaiheessa, tällä nettisivulla.