Juuri ilmestynyt! Uusin romaanini, toinen teokseni "Niin vahva kuin olen".

 

Aikajanalla tämä kirja jatkuu siitä, mihin jäi "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia".

 

Fokus kuitenkin vaihtuu. Kun Hollanti-kirja oli yleistä läppää ja henkilökohtaisia havaintoja, se rajasi ulkopuolelle parisuhteen salat.

 

"Niin vahva kuin olen" sen sijaan sukeltaa täysillä ihmissuhdekiemuroihin ja avioeron ytimeen.

 



Esittely

Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna.

 

Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. ”Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?” On kohdattava kipeä ratkaisu silmästä silmään.

 

Kehityksen katalysaattorina toimii ystävä Osman ja samalla ihmissuhteiden pakka sekoittuu moneen kertaan. Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali?

 

”Tämä kriisijakso on erityisen väkivaltainen tai siis opetusrikas tai siis priorisoiva ja kaiken turhan karsiva ja syvälle käyvä ja tajuntaan iskevä. On pidettävä kiinni siitä viimeisestä elämän liekistä ja huudettava apua. Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse.”

 

On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.

 

”Tulevaisuudelle. Malja tulevaisuudelle.”



Tässä romaanissa soitetaan Doorsia ilmasyntikoilla, kuunnellaan Eurythmicsin Love is a Stranger ja sanotaan ”ugh” sen mieslaulajan kanssa ja nauretaan biljardikepit kädessä kaiken räjäyttävän erikoisen ystävyyssuhteen alkaessa. On paljon viittauksia popmusiikkiin, joka toimii kriisin soundtrackinä.

Suurena osiona tässä tarinassa ovat myös lämpimät työyhteisöt, sisäpiirin vitsit erilaisten tyyppien kanssa, bosnialaisten ja italialaisten.

Mutta kaiken hyvän alla suhde aviomieheen rakoilee toden teolla ja synkkyys lisääntyy. Olot kotona alkavat olla rujot, kun mies ryhtyy paneutuneeksi sekakäyttäjäksi ja unohtaa vaimonsa olemassaolon täysin.

 

Kun kaikki syy olla Hollannissa on pohjautunut saksalaiseen mieheen ja sitten liitto hajoaa, sitä on aika eksyksissä. Ja kun yhtaikaa kaikki uudet ystävät hylkäävät ja jää täysin yksin, sekin vie laakson pohjalle.

Turkkilainen Osman käppäilee ovesta sisään ja saa tajuamaan, että on todellakin muutoksen aika, niin paljon kuin se sattuukin.

Ihmiskoe. Riehun epätyypillisesti, kun kaikki turhautuminen ja pettymys purkautuu, rällästän kapakoissa, sotkeudun ihastuksiin. Palaan järkiini ja joudun toteamaan: ”Tämä siitä tulee, kun puuhaa ihmisten kanssa ihmisten tasolla. Ihmisten kanssa puuhaaminen ei sovi minulle ollenkaan.”

Tässä teoksessa käydään pimeimmässä laaksossa kohtaamassa kaikki pelot ja noustaan sieltä, palasina, mutta kumminkin.