Painajaismaista odotusta

Aargh. Odotan, odotan, odotan. Siinä viime kahden viikon tunnelmat. Tulisi se korjattu mallikappale niin saan kirjan markkinoille.

Miten voi se ihan viimeinen kynnys olla niin uskomattoman korkea, mahdoton ylittää? Mikä tässä on viestinä, että mystiset virheet kokoavat esteitä tielle juuri kun aion saada sen kirjan julki? Niin etten ihan saakaan?

Tosi hienosti olin kerännyt painetta ihan painekattilana koko ajan sitä mallikirjaa odottaen. Joka vuorokausi ajattelin, että jos se voisi tulla tänään. Ja aina vaan posti tuo jotain ihan muuta. Joka kolahduksesta mietin, olisiko se kuriiri-auto ja petyn, kun se on vain naapuri tulossa kotiinsa.

Ja sitten olen malttanut mieleni 9 ylimääräistä päivää ja toivonut ja ollut optimistinen, että kaikki on normaalisti, niillä vaan on vähän ruuhkaa joko painossa tai kuriirilla tai molemmissa. Niin no, edelliset mallikirjat tulivat noin viikossa mutta tässä nyt vaan kestää kaksi viikkoa tällä kertaa, kyllä se sieltä vielä... Ja sitten kun kaksi viikkoa on mennyt eikä vieläkään kuulu, annan itselleni luvan soittaa perään.

Ja sitten BoD selvittää paketin kulkua, koska kirja on painettu jo lähes kaksi viikkoa sitten. Ja sitten selviää, että paketti on juuttunut DHL:lle lajittekukeskukseen ja pyörinyt siellä puolitoista viikkoa.

Ja mä vittu odotan joka päivä, odotan, odotan turhaan. Odotan että saan julkaista kirjani.

Jauhoin sitten hermoromahduksessa näitä: Miksi minulle ei suoda, että se kirja ilmestyisi? Miksi minua kiusataan näin monta kertaa ja miksi siinä näkyy olevan joku ylitsepääsemätön este, että saisin tämän kirja julki koskaan? Ensin kirjan sisuksen tiedostossa tapahtui outo virhe eikä sisusta päivitettykään ja sitten tämä jumittuminen. Johtuuko kaikki minusta? Minun asenteestani? Mitä teen väärin?

Tämä kirja olisi voinut olla markkinoilla jo aikoja sitten. Sen sijaan DHL päätti toisin. Varsinkin on ihan idioottimaista, että joku täysin turha paskakuriiri saa päättää kirjani kohtalosta. Siitä, milloin se ilmestyy koko Suomen markkinoille. Että se teillä on käsissänne ja sen pilaatte.

Miksi aina silloin kun jotain elintärkeää tapahtuu, se on lopulta kiinni jostain paskakuriirista ja sen kyvystä viedä paketteja perille?

Miten minun koko unelmani ja suunnitelmani voi olla taas palasina, tuhansina palasina? Teenkö minä tämän itselleni? Onko tämä symbolista? Ainahan minun unelmani on hajotettu sirpaleiksi, sitäkö minä toistan, koska en itsekään uskalla toivoa oikeasti?

Täysi epätoivo. Että vielä tämän kidutuksen ja megakärsivällisyyden osoituksen jälkeenkin joudun odottamaan vielä lisää taas tuntemattoman ajan. Eikö tämä painajainen lopu koskaan?

Hyvä, että kysyin perään. Hyvä, että tutkintapyynnön ansioista kirjapaketti löytyi jostain hallin nurkasta ja saatiin sittenkin liikkeelle. Ja tuli, hallelujaa, tuli, vihdoin tuli.

Sillä hetkellä kun mieheni luki seurantasivulta ääneen, että ”paketti on löytynyt inventaariossa ja toimitetaan huomenna”, minä enää itkin ja ulvoin enkä uskonut mihinkään hyvään maailmassa.

Silti se tuli. Mallikappale oli hyvä. Painoin nappia ja laitoin kirjan julkaisuun.

Mikä hirvittävä stressi saada tämä tehtyä!

Write a comment

Comments: 0