Kansi valmistuu, melkein

Nyt kun kirja on odotusvaiheessa enkä voi tehdä mitään paitsi odottaa kauhusta jäykkänä, oli erikoista olla sellainen sunnuntai, ettei ole tosissaan yhtään mitään ohjelmaa. Yöllä, talviajan vaihtuessa, keksin sen: alan siivota. Otan pölyrätin käteen ja otan ämpärin ja keittiötikkaat ja käyn vaikka alakerran pinnat läpi. Hyllyt, kaapin päällystät, ikkunalaudat, lampunkuvut.

Tämä kertoo jo syvästä epätoivosta, että inspiroidun siivoamaan vapaaehtoisesti.

Minua painaa tämä odotus. Odotan ja odotan ja odotan. Olen puskenut niin paljon yötäpäivää töitä sen kirjan eteen, että ärsyttää, että vauhti hidastuu etanaksi siinä hetkessä kun se menee ulkopuolisen toimijan käsiin. Kauanko tässä on pakko kestää?

Joojoojoo. Tuli kansi. Siinä vain on yksi tavutusvirhe takakansitekstissä, joten täytyy  odottaa viikonlopun yli sen korjaamista. Huoh. Pingg, kuminauha kiristyy päässä taas.

Mutta tuli se, ja kiva että tuli, ja se on hieno. Oikein hieno. Tekevät sittenkin yksilöllisempiä muutoksia kuin koskaan olisin odottanut tai voinut ohjeista päätellä. Siinä on hyvin hyödynnetty toimittamiani elementtejä. Ulkonäkö on ihan kymppi.

Mutten vielä pääse elvistelemään sillä julkisesti, vaan haluan sen viimeisen virheen pois.

Write a comment

Comments: 0