Tavutusta prkl

Nyt en enää jaksa lukea.
Nyt en enää jaksa taittaa.

Olen tehnyt romaanin taittoa pitkät tunnit ja oli vaikeaa jotenkin. Se hiton tavutus. Se pakollinen tasaus molempiin reunoihin ja se pakollinen tavutus. Se antaa minulle liikaa vaihtiksia, joita voisi venkslata monta viikkoa edestakaisin joka lauseen kohdalla. Onks toi hyvä vai laitanko tavuviivan manuaalisesti eri kohtaan? Kuinka tiiviisti kirjaimet sitten menevät millekin riville.

Onneksi edes jossain vaiheessa tajuan, että nyt on tehtävä jotain muuta ja hellitettävä. Ostin elämäni kolmannen e-kirjan ja luin sitä. Kunnes sekin alkoi olla liikaa. En pysynyt enää perässä lauseissa. Parasta mennä nukkumaan.

Mutta nyt kyllä haluan saada sen sopimuksen tehtyä tällä viikolla. Että prosessi edes alkaa.

Tajuan puoli-tietoisesti sen, että tämä kirjojen todellinen julkaiseminen nostaa persoonani taas nextille levelille. Minun on oltava vieläkin itsevarmempi ja järkkymättömämpi kuin olen opetellut tähän mennessä jo olemaan. Se on ollut pitkä tie, mutta siinä on vieläkin askelia noustavana ylemmäs. On oltava niin luja ja varma asiastaan ja edustettava ypöyksin koko ideaa. Ei saa järkkyä. Kokoan henkisesti jalustaa, jolla seisoa, ja tiedän sen vaatimuksen, että nyt ei auta olla epävarma. Siinä on tökötettävä vaikka mikä tulisi.

Write a comment

Comments: 0