Työmaita

Haluaisin olla kirjojeni parissa. Monella alueella odottaisivat nyt työt. Niin monella, etten tiedä, mihin tarttua.

Ekassa kirjassa on iso työmaa menossa ja se tarvitsee tunteja parantelua. Sitä voi muokata yhtenä vaihtoehtona.

Mutta selvästikin tarvitsen vähitellen oikean päätöksen kansikuvataiteen linjoista. Koska haluan sarjan yhtenäiseksi ja se grafiikan ratkaisun suunta on ekan kirjan kohdalla päätettävä. Mutta mulla ei ole oikeita välineitä, miten saada siihen ne elementit. Kai mä lataan taas sen ilmaisen piirustusohjelman, joka mulla joskus oli, jotta voin visualisoida vaihtikset sarjana.

Ja tarvitsen ekaan julkaistavaan teokseen lopullisen takakansitekstin.

Mutta kuinka kauan mun pitää odottaa kustantamojen reaktioita vielä? Jee jee, kolmas hylkäys tulikin juuri. Kiitos. Pari vielä.

Mutta kyllä niin sormet syyhyävät saada eka julkaisu oikeasti taittovaiheeseen ja antaa se toimeksianto.

On erikoista, kuinka erilaisia työvireitä on. Ja on onnekas sattuma, jos ottaa oikeanlaisen vaiheen työn alle silloin kun juuri se sujuu parhaiten.

On päiviä, jolloin on tarkoitus viilata pilkkua. Etsiä asiavirheitä tai kirjoitusvirheitä. Katsoa luupilla yksityiskohtaa, ja logiikalla.

Sitten on päiviä, jolloin pystyy organisoimaan loisteliaasti. Siirtelemään tekstin pätkiä. Sanomaan, että toi aihe kuuluu tonne eikä tänne, ja sitpaitsi nyt teen tällaisen sisältölistauksen ja näen linjan selkeästi, ja tajuan asioita suuremmassa mittakaavassa.

Ja sitten on runollisia päiviä, jolloin pystyy tuottamaan koskettavaa tai oivaltavaa tekstiä. Ne ovat sinällään arvokkaimpia hetkiä tekstin kannalta, mutta noita muitakin tarvitaan välttämättä prosessissa.

Jatkuu, jatkuu...

Write a comment

Comments: 0